CURRUCA CURRUCA JA MUUTA MIELENKIINTOISTA

Minua on pitkään häirinnyt se, etten tunne lintujen ääniä. Kun kuulen tutun liverryksen, haluaisin aina tietää linnun nimen. Niiden opiskelu vain on tuntunut liian vaikealta. Kun olen kuullut jonkin kiinnostavan äänen ja tullut sisälle sitä netistä selvittämään, olen jo unohtanut sävelmän. Varoitusäänet ja kaikenlaiset variaatiot ovat sekoittaneet pääni entisestään. Olen luovuttanut jo heti alkuunsa. Onneksi on tekoäly ja sitä hyödyntävä ilmainen sovellus nimeltä Muuttolintujen kevät.

Monen neuvo on, ettei luontoelämyksiä kannata suorittaa: kuuntelee ja nauttii vain. Ei nimiä tarvitse tietää. Niinkin voi luonnosta nauttia, mutta minusta on hienoa, jos voin tavata ”tuttuja”. Aina vain mielenkiintoisempaa on, jos saan tietää jotakin linnun elintavoista. Jäin pohtimaan näitä asioita ja etsin kysymyksiini vastauksia bittiavaruudesta.

Ihmisillä on luontainen halu luokitella ja ymmärtää maailmaa. Jos ääni on tuttu, mutta et pysty yhdistämään sitä nimeen, aivoihin syntyy kognitiivinen ristiriita – tiedät jotain, mutta et tarpeeksi. Minussa ainakin herää uteliaisuus. Samalla herää halu oppia uusi taito, jonka monet ovat jo oppineet.

Ihmisen kuulojärjestelmä on hyvin kehittynyt erottamaan erilaisia sävyjä ja rytmejä. Evoluution näkökulmasta tämä kyky on ollut tärkeä: luonnon äänet ovat voineet kertoa vaarasta tai resursseista.

Jos olet kuullut tietyn linnun laulun monta kertaa, mutta et ole oppinut sen nimeä, aivot yrittävät yhdistää sen johonkin käsitteeseen. Kun nimeä ei löydy, tulee tunne, että jokin on kesken. Tämä muistuttaa ilmiötä nimeltä "tip of the tongue" – tiedät, että tiedät, mutta et saa sitä mieleen.

Löysin sellaisenkin tiedon, että ilmiö voi kertoa piilevästä luontoharrastuksesta. Tämä kolahti. Kun aloin kuin huomaamattani kuunnella erilaisia luonnon ääniä, huomasin itsessäni muutoksen. Kiinnostuin ja aloin aktiivisemmin etsiä tietoa. Tieto alkoi ruokkia innostuneisuutta ja toisin päin. Odotan sitä hetkeä, kun kuulen erään lapsuudestani tutun linnunlaulun ja saan vihdoin tietää, minkä linnun ääni se on.

Minulla on ollut monia kielteisiä uskomuksia, kuten se, etten oikein ole luontoihminen tai se, etten opi lintujen ääniä. Olen pitkään seurannut siskoni Instagram-tiliä nimeltä mikroretkelle, jossa hän kertoo luontokokemuksiaan lähiretkiltään. Saadakseen upeita luontoelämyksiä ei tarvitse mennä välttämättä omaa kotipihaa kauemmas. Tai edes sinne asti. Sellainen sopii minulle. Liikuntarajoitteisena en edes pystyisi lähtemään syvälle metsään, lintutorniin, vuorelle tai moniin muihin paikkoihin.

Pikkuhiljaa huomasin kaipaavani ääniretkeilyä pihapiirissä. Miehelläni oli Muuttolintujen kevät –sovellus puhelimessaan, ja minäkin halusin sellaisen. Minua on aina kiinnostanut tietää mitä lintuja pihapiirissämme esiintyy ja nyt sain mahdollisuuden ottaa siitä selvää. Tuohan tällainen syvyyttä myös puutarhaharrastukseen. Niinpä äänittelin rennosti pätkän sieltä ja toisen täältä. Sovellus näytti todennäköisimmät laulajat kuvineen kaikkineen. Pihapiirimme linnusto alkoi hahmottua vähitellen.

Käänsin aiemman asetelmani päälaelleen: en bongannutkaan linnunlaulua luonnosta ja lähtenyt sitä selvittelemään netistä, vaan valitsin netistä pihapiirimme yleisimmistä linnuista helpoimman ja lähdin sen ääntä bongaamaan luonnosta. Ääninäytteet valitsin Lintujen-äänet.net –sivustolta, joka on selkeä ja helppo. Nyt tiesin mitä ääniä kannattaa bongailla. Keksin omia muistisääntöjä. Aloin oppia.

Lintujen äänien lisäksi aloin oppia muutakin. Hernekertusta en ollut aiemmin kuullutkaan, mutta se onkin hyvin yleinen pikkulintu ja sen ääni on aika helposti tunnistettavissa. Opin, että sen latinalainen nimi on Curruca curruca. Aika hauska, sillä voisin kuvitella sen opettelevan omaa nimeään latinaksi. Hyvä vähän kieliä opetellakin, kun lomailee joka talvi trooppisissa Afrikan maissa.

En muista ala-asteen biologian tunneilta sirittäjääkään, vaikka sekin on yleinen lintulaji eteläisessä Suomessa. Aika sympaattisen näköinen pikkuinen. Koiras kuulemma sirittää niin täysillä, että koko lintu tärisee.

Kaikella on aikansa. Huomaan, että nyt oli oikea ja otollinen aika haaveeni toteutumiselle.