tag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post8471006887043150507..comments2024-03-14T20:50:18.192+02:00Comments on Kukka & Kaali: SURU KUULUU ELÄMÄÄNPauliina / Kukka & kaalihttp://www.blogger.com/profile/11829666366592476218noreply@blogger.comBlogger20125tag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-92042276243372182982018-11-17T20:56:18.314+02:002018-11-17T20:56:18.314+02:00Kiitos, Hilu! Perheenjäseniä tosiaan: ne seuraavat...Kiitos, Hilu! Perheenjäseniä tosiaan: ne seuraavat uskollisesti melkeinpä joka askelta, joten niiden menetys myös tuntuu melkein kaikkialla. Jokainen kotipuuha tuntuu erilaiselta kun kukaan ei ynise vieressä.<br /><br />Ja kyllä, minä ainakin pidin kirjasta, vaikka olihan siinä surullisiakin tarinoita.Pauliina / Kukka & kaalihttps://www.blogger.com/profile/11829666366592476218noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-13494516160120944742018-11-17T14:40:06.523+02:002018-11-17T14:40:06.523+02:00Kaunis ja koskettava kirjoitus. Eläimestä luopumin...Kaunis ja koskettava kirjoitus. Eläimestä luopuminen on kova paikka aina sillä onhan niistä tullut perheenjäseniä elämän matkalla. Tuo kirja kuulostaa mielenkiintoiselta, että pitäisi ehkä lukea.Hiluhttps://www.blogger.com/profile/01201942542477459838noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-56674439537052681282018-11-16T18:51:29.093+02:002018-11-16T18:51:29.093+02:00Ikävä on kova, vaikka se ei perusarjessa tunnukaan...Ikävä on kova, vaikka se ei perusarjessa tunnukaan enää. Vaikka Olivian ja Natalian kuolemasta on jo 12 vuotta, alan aina itkeä kun katson niiden valokuvia. Ne olivat 10 ja 11 vuotta mukanani elämässäni kirjaimellisesti melkein joka askeleella. Olivia seurasi jopa vessaan :) Rose on melkein samanlainen. Ja tosiaan: pelottaa edes ajatella :(Pauliina / Kukka & kaalihttps://www.blogger.com/profile/11829666366592476218noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-42136584574767331172018-11-16T17:05:40.743+02:002018-11-16T17:05:40.743+02:00Voi miten surullista. Tuli Olivia ja Natalia miele...Voi miten surullista. Tuli Olivia ja Natalia mieleen. Nyt tiedän omakohtaisesti tunteen, kun omaa koiraa ei enää ole. Ikävä on kova. Elämä on valitettavasti myös luopumista. Pelottaa edes ajatella...Leenahttps://www.blogger.com/profile/05765238666287008398noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-58341548601159436002018-11-14T14:33:41.938+02:002018-11-14T14:33:41.938+02:00Kiitos koskettavasta kommentistasi, SariHanne! Kai...Kiitos koskettavasta kommentistasi, SariHanne! Kaikessa surullisuudessaan oli kuitenkin varmasti lohduttavaa, että kissa löytyi. Saitte vielä hyvästellä ja haudata sen eikä kissan katoaminen jäänyt arvailujen varaan. Ihana on ajatella sitäkin, että se pääsi vielä virkeänä metsästysretkilleen ja teille jäi aamusta ihanat muistot. Oli kyllä varmasti haikea äitienpäivä tai se päivä, jolloin kissa löytyi :(Pauliina / Kukka & kaalihttps://www.blogger.com/profile/11829666366592476218noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-53750992458687834452018-11-14T08:36:41.477+02:002018-11-14T08:36:41.477+02:00Olen itsekkin miettinyt paljon tuota luopumisen tu...Olen itsekkin miettinyt paljon tuota luopumisen tuskaa, kun lemmikkejä ottaa. Meidän elämää vaikeina aikoina paljon piristänyt kissa löytyi kuolleena viime keväänä ihan läheltä kotia pellolta. Olimme juuri saaneet sen lääkityksen kilpirauhasen liikatoimintaan kuntoon ja kissa oli piristynyt silmissä. Mitään syytä kuolemalle ei saatu selville. Ehkä sydän ei vain jaksanut, mikä oli tyypillistä kilpirauhassairaudessa kissalla. Haikein mielin vieläkin muistelen äitienpäivää, jolloin kissa meitä aamupalalla terassilla hauskuutti. Siitä kun ulos lähti retkilleen, ei enää kotiin palannut. SariHannehttps://www.blogger.com/profile/01230329561669114972noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-15045655427693363432018-11-13T19:07:17.110+02:002018-11-13T19:07:17.110+02:00Aivan niin. Eläimen parastahan sitä aina ajattele ...Aivan niin. Eläimen parastahan sitä aina ajattele - myös sillä viimeisellä eläinlääkärikäynnillä. Minusta oli erityisen tuskallista viedä terveet koirat nukutettaviksi, mutta olisi ollut tuskallista tuottaa koirien viime vuosiksi kauhea suru ja ikävä. Parhaat kaverit saivat lähteä yhdessä, tutussa seurassa. Niiden ei tarvinnut ikävöidä lähtöään yhtään.Pauliina / Kukka & kaalihttps://www.blogger.com/profile/11829666366592476218noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-48821000478865193952018-11-13T17:22:27.678+02:002018-11-13T17:22:27.678+02:00Kiitos, Heidi! Minun pitäisi elää vain tätä päivää...Kiitos, Heidi! Minun pitäisi elää vain tätä päivää, mutta silti aina välillä tulee miettineeksi, että Rose on jo aika vanha. Pikku vaivat säikäyttävät suhteettoman paljon. <br /><br />Kuten sanoit, eläimet ovat onneksi edelleen luonamme tuomassa iloa. Meillä on syytä tyytyväisyyteen ja kiitollisuuteen ♥ Yhdyn täysin viimeisen lauseen toiveeseen ♥Pauliina / Kukka & kaalihttps://www.blogger.com/profile/11829666366592476218noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-67982674922084602062018-11-13T17:14:06.478+02:002018-11-13T17:14:06.478+02:00Väistämätöntähän se on ei eikä siihen totu. Uusi e...Väistämätöntähän se on ei eikä siihen totu. Uusi eläin tuo iloa, mutta on oma persoonansa eikä kopio edellisestä, vaikka kuinka haluaisi. Minulla on kestänyt hirveän kauan, että suru on hälventynyt. Ehkä se uru ei koskaan kokonaan katoa.Pauliina / Kukka & kaalihttps://www.blogger.com/profile/11829666366592476218noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-1520537044151700192018-11-13T13:10:23.803+02:002018-11-13T13:10:23.803+02:00Ei totu, ei. Minulla meni 11 vuotta, että lakkasin...Ei totu, ei. Minulla meni 11 vuotta, että lakkasin näkemästä unia meidän koirista aina sen jälkeen kun olin nähnyt niistä kuvia. Niin. Lastenkin on opittava ja kanoista on ollut helpompi aloittaa. Koiria eivät osanneet ikävöidä, kun olivat niin pieniä.Pauliina / Kukka & kaalihttps://www.blogger.com/profile/11829666366592476218noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-35850637842261135082018-11-13T12:35:29.319+02:002018-11-13T12:35:29.319+02:00Ihania kertomuksia. Kiitos niistä, Minna! Tuo on v...Ihania kertomuksia. Kiitos niistä, Minna! Tuo on varmaan aika yleistä. Ensin päätetään, ettei enää ikinä. Päivä, viikko tai kuukausi sinnitellään ja sitten se vaan on pakko hankkia :)<br /><br />Minäkin ajattelin, ettei tuota surua enää ikinä. Silti haaveilin koirasta. Onneksi elämä ei aina mene omien suunnitelmien mukaan ja tuossa vieressäni Rose nyt tuhiseee. ♥<br /><br />Kiitos! Toivotaan vanhempiesikin koirille paljon ihania vuosia!Pauliina / Kukka & kaalihttps://www.blogger.com/profile/11829666366592476218noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-12300643178944526742018-11-13T12:27:42.951+02:002018-11-13T12:27:42.951+02:00Kiitos itsellesi, Tuula! Kysymyksesi oli todella h...Kiitos itsellesi, Tuula! Kysymyksesi oli todella hyvä ja oli mielenkiintoista sitä pohtia. Muistoja tosiaan heräsi minullekin kun katselin valokuvia - surullisten lisäksi onneksi paljon myös iloisia.Pauliina / Kukka & kaalihttps://www.blogger.com/profile/11829666366592476218noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-87300222357897398322018-11-13T07:00:11.801+02:002018-11-13T07:00:11.801+02:00Tiedän tunteen. Itse olen vienyt kaksikin kertaa k...Tiedän tunteen. Itse olen vienyt kaksikin kertaa koiravanhuksen piikille. Se on raskas päätös, jonka tekee koiran parhaaksi. Molemmilla kerroilla tunsin tehneeni oikein päästäessäni vanhan koiran pois kivuista. On noista eläimistä paljon myös iloa, siksihän niitä pidetään.Kivisen Vilmahttps://www.blogger.com/profile/09486339109151254392noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-37317804030091189932018-11-12T20:32:22.802+02:002018-11-12T20:32:22.802+02:00Kaunis ja koskettava kirjoitus. Ja totta joka sana...Kaunis ja koskettava kirjoitus. Ja totta joka sana. Lemmikin ottamiseen liittyy aina myös luopumisen hetki, joka ei koskaan ole helppo. Meilläkin alkaa haukku-herra lähestyä jo 12 vuoden kunnioitettavaa ikää, ja väistämättä käy välillä mielessä se hetki, kun häntä ei enää ole. Mutta nyt on vielä - tuomassa iloa elämäämme joka ikinen päivä <3 Toivotaan pitkää ikää ja onnellisia päiviä kaikille lemmikeille!Valkoista salviaa / Heidihttps://www.blogger.com/profile/13503269527350067186noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-58614631795477127992018-11-12T18:34:48.428+02:002018-11-12T18:34:48.428+02:00Luopumisen tuska liittyy aina eläimen kanssa olemi...Luopumisen tuska liittyy aina eläimen kanssa olemiseen. Aikuisiällä olen hyvästellyt kaksi koiraa ja useamman kissan. Niistä kaikista on onneksi hyviä muistoja ja suru hälvenee kun vuosia kuluu. Katjahttps://www.blogger.com/profile/11229478718818236141noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-45831594870481400572018-11-12T18:33:10.094+02:002018-11-12T18:33:10.094+02:00Luopumiseen ei ikinä totu - aina se sattuu ja sure...Luopumiseen ei ikinä totu - aina se sattuu ja surettaa pitkäänkin. Mutta sekin on elämässä väistämätön kohdattava ja siis arvokas opittava asia myös lapsille. Titahttps://www.blogger.com/profile/00603510437480758020noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-33654508394171155542018-11-12T18:31:09.540+02:002018-11-12T18:31:09.540+02:00Muistoja heräsi. Lapsuudessani meillä oli Pepe-koi...Muistoja heräsi. Lapsuudessani meillä oli Pepe-koira, joka eli yli 15-vuotiaaksi. Vanhempani olivat vakaasti sitä mieltä, etteivät ota hänen jälkeensä enää ikinä koiraa, mutta kuinkas kävikään: jo vuorokausi ilman nurkissa pyörivää karvakasaa oli liikaa ja koko perhe lähdimme läheiseen kenneliin "koiraterapiaan". Tarkoitus oli vain käydä silittelemässä koiria, mutta kennelin pitäjät lykkäsivätkin mukaan Siru-koiran, jota yksi heidän koiristaan oli alkanut kiusata. Siru kävi omistajiensa mukana näyttelyissä ja palasi silloin tällöin vanhempieni luokse halittavaksi. Sirustakin on jo aika jättänyt vuosikausia sitten. Nyt vanhemmillani on kaksi koiraa, joista vanhempi täytti juuri muutama päivä sitten 10 vuotta. Lemmikki tuo todella paljon iloa ja sisältöä elämään, mutta siitä luopuminen on todella raskasta. Onnelliset muistot helpottavat luopumisen tuskaa. Pitkää ikää ja terveyttä teidän perheen lemmikeille!Minna / Hiidenkiven puutarhassahttps://www.blogger.com/profile/17500734127994142734noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-87401551524006562302018-11-12T15:50:28.284+02:002018-11-12T15:50:28.284+02:00Kiitos Pauliina, kun vastasit kysymykseeni ja teit...Kiitos Pauliina, kun vastasit kysymykseeni ja teit tämän koskettavan postauksen.Tämä kyllä herätti ajatuksia ja niin... muistoja.Tuula/Maalaiskaupunginpihahttps://www.blogger.com/profile/13178467912407929270noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-70017514432402170872018-11-12T15:45:46.104+02:002018-11-12T15:45:46.104+02:00Kiitos itsellesi hyvästä kommentista! Minua se sii...Kiitos itsellesi hyvästä kommentista! Minua se siivouksen lisääntyminen ei haittaa, vaikka tykkäänkin, että kaikki paikat kiiltäisi. Sen sijaan jokainen eläinlääkärireissu on tosi raskas. On niin surullista katsoa kun lemmikki on kipeä. Onneksi suurin osa ajasta on sitä onnellista aikaa.Pauliina / Kukka & kaalihttps://www.blogger.com/profile/11829666366592476218noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8451557098491798213.post-75904501569611393182018-11-12T15:28:46.384+02:002018-11-12T15:28:46.384+02:00Kiitos tästä postauksesta. Minulla ei ole koskaan ...Kiitos tästä postauksesta. Minulla ei ole koskaan ollut koiraa mutta joskus olen jopa halunnut, kovastikin. Mutta minä olen myös niin mukavuuden haluinen sen siivouksen suhteen ja kaiken muun siihen liittyvän. Ja sitten olen jo ajatellut myös juuri tätä käsittelemääsi asiaa . Mutta onhan asioilla myös toinen puoli......kumpi puoli loistaa kirkkaammin. Nilahttps://www.blogger.com/profile/08638427638501702489noreply@blogger.com