PUUTARHAHARRASTAJAN MATKAVINKIT: HIIDENTIE

Hiidentie on vähän tunnettu, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen historiallinen tienpätkä Salosta Somerolle. Huolimatta joistakin uudistuksista tällä ikivanhalla tiellä on säilynyt entisajan tunnelma. Osa tiestä on sorapäällysteistä. Tallella ovat monet mutkat ja sellaiset mäet, että vatsasta kouraisee, jos vähänkään reippaammin ajelee. Tie halkoo upeita maisemia, joista osa on listattu Museoviraston kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin kohteisiin.

Olen yrittänyt esitellä historiallisen Hiidentien parhaan taitoni mukaan, mutta tekstissä osoitteineen voi olla virheitä ja kuvat väärissä paikoissa. Haasteena oli se, etten mistään löytänyt valmista reittiä puhumattakaan opaskylteistä. Kuitenkin niin hieno reitti tämä kaikkinensa on, että varmasti ajelemme tämän reitin vielä monesti. 

Ensimmäisen kerran olimme liikkeellä lokakuun lopussa. Aika mukavan vihreitä kuvia saimme vielä. Toisella kerralla oli aurinkoinen kesäkuun puolivälin päivä.

USKELAN ISOKYLÄN EMÄKIRKKO JA PAPPILAN KYLÄ

Hiidentie alkaa Uskelan Isokylän emäkirkolta, josta on jäljellä tapuli ja pihapiiri. Jouluyönä jokeen sortunut kirkko ja sen jäljelle jäänyt tapuli ovat kiehtoneet mieltäni lapsuudesta asti. Oikeasti kirkko ei varmaankaan sortunut jokeen, vaan maanvyörymä vei maata kirkon alta, ja kirkko jouduttiin sen vuoksi purkamaan vuonna 1825. Puretun kirkon peruskiviä käytettiin Perttelin viljamakasiinin rakennusaineena. Maanvyörymäalue näkyy hautausmaan ja joen välissä. Jyrkkä joen törmä on vaikuttavan näköinen.

Kirkon rauniota purettaessa selvisi, että paikalla oli ollut aiemmin useita kirkkoja. Ensimmäinen kirkko rakennettiin todennäköisesti jo 1210–1220-luvulla. Lähellä on sijainnut pappila, jonka paikalla on nyt 1800-luvun puolivälistä peräisin olevia rakennuksia. 

Hiidentien osuus Salon ja Perttelin välillä nykyisellä Vanhalla Perttelintiellä on parhaiten säilynyt. Hiidentie kulkee kirkon tapulin ja entisen pappilan ohi.

Pappilan pieni kylä sijaitsee Asolanojan ja Uskelanjoen välisellä kaistaleella. Kylän rakennukset muodostavat tiiviin kokonaisuuden Hiidentien varrella. Kylässä sijaitsee entisen Uskelan Isokylän emäkirkon muistomerkki ja hautausmaa. Kylässä on ollut Uskelan seurakunnan pappila, joka sijaitsi vielä 1700-luvulla aivan Isokylän emäkirkon vieressä. Vuonna 1802 se siirrettiin parin sadan metrin päähän nykyiselle paikalleen. Pappilasta tehtiin kansakoulu, joka muutettiin asuintaloksi 1980-luvulla. En tullut ottaneeksi siitä kuvaa, koska se on yksityiskäytössä ja sitä paitsi kovin rapistuneessa kunnossa. Kylässä on lisäksi myös muutama muu asuintalo.

VEITAKKALAN KYLÄ

Kuva on otettu pian tapulilta lähdön jälkeen. Yllä olevan kuvan näkymä on Veitakkalan kylästä. Tässä kohtaa vähän epäilytti, että voiko tietää ajaa suoraan eteenpäin tuon yläkuvassa olevan keltaisen talon oikealta puolelta. Kuitenkin minulla oli se tieto, että Vanha Perttelin tie kulkee suoraan eteenpäin eikä yksityistien kylttejä ollut, niin ajelimme tuon kauniin kylän läpi. Oikea reitti se olikin.

Ensimmäisellä kerralla teimme sen virheen, että käännyimme Veitakkalantielle (yläkuva on otettu Veitakkalantien varrelta) ja siitä Somerontielle.

Vanha Perttelintie jatkuu melkein Kaivolaan asti. Ennen Perttelin keskustaa tien nimi vaihtuu Mikolantieksi. 

Vanha Perttelintie 169 Salo

VEITAKKALA

Hiidentie kulkee Veitakkalan läpi. Varhaisin maininta Veitakkalasta on 1400-luvulta. Veitakkalassa on tien läheisyydessä arvokkaita perinnemaisemakohteita ja rautakautisia asuinpaikkoja. 

Vuonna 1827 Veitakkalassa sattui suuri maanvyörymä, joka tukki hetkellisesti Uskelanjoen. Hajanaisesti eri puolille Veitakkalaa syntyi uusia pientiloja ensin torppien itsenäistyessä ja sitten siirtoväkeä asutettaessa. Kylän nykyinen rakennuskanta on pitkälti 1900-luvun puolivälistä.

Jossain vaiheessa tulee tienristeys vasemmalle Ilolantielle. Älä kaarra Ilolantielle, vaan jatka suoraan.

Jatka Vanhaa Perttelintietä kunnes tien nimi muuttuu Mikolantieksi ja saavut Kaivolaan. Veitakkalan ja Kaivolan välinen osuus on tosi kapeaa tietä sekä jyrkkiä mäkiä. Koko matkan toivoin, ettei ketään tulisi vastaan, sillä ohituspaikkoja ei juuri ollut. Olisi ollut aikamoista peruutella jyrkkiä ylämäkiä.

KAIVOLAN KIRKONKYLÄ

Kaivola on kiva pikku kylä upeiden peltomaisemanien keskellä. Kaivolassa on viehättäviä vanhoja rakennuksia, kuten entinen kansakoulun rakennus, jossa nykyään toimii päiväkoti. Siitä en saanut kuvaa. Näkemisen arvoinen on myös vanha viljamakasiini.  Kylässä on myös uusia rakennuksia.

PERTTELIN PAIKALLISHERKKUJA

Matkusteluun saa lisäväriä, kun maistelee paikallisia ruokia. Virallisia Perttelin pitäjäruokia ovat klimppisoppa ja piimälimppu. Klimppisoppa on 1800-luvun lopulta peräisin. Lihana käytetään naudan luita, lapaa tai potkaa, jota keitetään juuresten ja sipulin kanssa pari tuntia, minkä jälkeen liemi siivilöidään. Lopuksi keittoon lusikoidaan palleroita eli "klimppejä" taikinasta, jossa on vehnäjauhoja ja kananmunaa sekä ehkä myös perunaa tai voita. Klimppejä keitetään kunnes ne nousevat keiton pintaan. 

Piimälimpun ostin Salosta, Kuiron leipomosta, jolla on yli sadan vuoden perinteet. Sitä vain en tiedä mistä klimppisoppaa saisi.

Minulle Perttelin paikallisherkuista tulee mieleen aivan ensimmäisenä piepo eli vaalea talkkuna. Söin sitä lapsena Perttelissä asuessani. Paikalliset lausuivat sen 'piapo'. En voinut käsittää, miksi piano lausuttiin 'pieno' ja tosiaan tämä piepo oli 'piapoa'. 

Piepoa löytyy Kaivolan K-market Lindholmin valikoimista: Kivisaaren Piapojauhoi talkkunajauho (gluteeniton) 800g 7,29. Myyjä naurahti, että piepoa pitää aina olla valikoimassa, sillä se on nimenomaan tämän alueen erikoisherkku.

Perttelin K-market Lindholm: Sähkötie 2 Pertteli

PERTTELIN VANHA VILJAMAKASIINI

Perttelin taajamaan, Kaivolaan, saavuttaessa tie muuttuu päällystetyksi ja sen nimenä on Mikolantie. 

Vuonna 1863 valmistunut viljamakasiini on niin kaunis, että sen pihalla kannattaa käydä pyörähtämässä matkan varrella. Rakennuksessa on toiminut myös Perttelin kotiseutumuseo, joka nykyään on suljettu.

Osoite: Mikolantie Salo (netistä sain tiedon, että Viljamakasiinin osoite olisi Mikolantie 11, mutta siinä on asuintalo. Viljamakasiini on vasta vähän myöhemmin  Mikolantien varrella) 

PERTTELIN KIRKKO

Perttelin kirkko on keskiaikainen kivikirkko. Kivikirkko rakennettiin todennäköisesti noin vuosina 1500–1520. Harmaakivisen kirkon asehuone on rakennettu vuonna 1750. Alkuperäinen sakaristo on purettu, nykyinen on vuodelta 1828. Erillinen kellotapuli on rakennettu vuosina 1729–1730.

Museovirasto on määritellyt Perttelin kirkkomaiseman yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.

Perttelin kirkon jälkeen tie seurailee yhdystietä 2403, joka ylittää Uskelanjoen sivujoen, Kurajoen, lähes samassa paikassa kuin historiallinen tie on kulkenut.

Kaivolantie 150 Pertteli

VÄHÄ-HIIDENTIE – VÄHÄ-HIISI

Tähän asti vanhan Hiidentien seuraaminen oli melko helppoa. Sitten netistä saavani ohjeet muuttuivat hyvin epäselviksi. Olisi kiva, jos historiallinen tie olisi kyltein merkitty, mutta ehkä se olisi sitten liian nykyaikainen. Toisaalta on aika hienoa käydä seikkailemassa tällaisessa paikassa, jota moni matkailija ei ehkä ole löytänyt.

Perttelin jälkeen laitoimme navigaattoriin Vähänhiidentien. (Ei ehkä kannata laittaa "Iso-Hiisi", kuten me teimme toisella kerralla. Tuolloin meiltä jäivät parhaat kohdat näkemättä.)

Vähänhiidentien varteen jää joen länsipuolella maakunnallisesti arvokkaaksi arvioitu Niemelän niitty ja joen itäpuolella valtakunnallisesti arvokkaaksi arvioitu Ylijoen laidun. Valitettavasti niiden sijainnit jäivät meiltä ainakin täysin arvailun varaan, mutta hienot maisemathan täällä joka tapauksessa on.

HIISI

REKIJOENTIE

Hiiden tienoilla tuli muistaakseni Rekijoentien kyltti. Muistaakseni käännyimme siitä Rekijoentielle. Maisemat Rekijoentien varrella olivat todella kauniita.

Rekijoentien varrella Haalin lähellä on maakunnallisesti arvokas Syväojan laidun. Tämänkin tarkka sijainti jäi arvailun varaan.

Käsittääkseni Rekijoentietä kulkiessa saavutaan ensin Haalille ja sen jälkeen Rekijoelle.

HAALI

Ajelimme Rekijoentietä Haalille. Tie kulki kauniiden perinnemaisemien läpi Haalin kartanon ohi. Haalin kartano on edelleen toimiva viljelystila, joka on erikoistunut hiehojen kasvatukseen lypsykarjatiloille.

Hiidentie kuulemma siis noudattelee Rekijoentien kulkua Haalille ja Kiikalan Rekijoelle, missä se yhtyy uudelleen nykyiseen yhdystiehen 2403.

TERTTILÄ

Haalin jälkeen laita navigaattoriin Terttilä (Somerolla). Sitä ennen tulevat Kärkelä, Hirvelä ja Lautela. 

Netissä sanottiin, että Somerolla Hiidentien jatkeena oleva tie johtaa Someron Terttilään (Rainummelle). Siellä historiallinen tie erkanee joesta ja nykyisestä tieverkosta, mutta yhtyy siihen jälleen Someron Pälikönkulmalla hiukan ennen Someron kirkkoa, missä nykyiset Uuden-Hirvelän tie ja Hirveläntie vielä kappaleen matkaa likimain noudattelevat sen kulkua. No jaa, tätäkin ajelua voisi joskus kokeilla.

Someron kirkko: Kirkkotie 16 Somero

VINKKI

Jos ihastuit kumpuileviin niittyihin ja peltoihin, ota matkasi ohjelmaan vielä luontopolku Häntälän notkoilla. 

HÄNTÄLÄN NOTKOT

Jos haluat matkustaa kotimaassa ulkomaille, suuntaa ihmeessä Somerolle, Häntälän notkoille. Ota mukaan eväät ja hyvät kävelykengät. Vihreillä rinteillä voit hyvin kuvitella olevasi Skotlannin nummilla. Maisemia on mahdotonta saada valokuvaan, ne täytyy itse kokea. Paikka on ihmeellisen ihana. Vielä kilometri ennen määränpäätä, saatat ihmetellä, milloin mäkiset maisemat alkavat. Heti Häntälän notkoilta lähdettyä saatat ihmetellä, että nytkö ne jo loppuivat. Häntälän notkoille täytyy siis varta vasten mennä. Niitä ei näe auton ikkunasta.

Notkot ovat jääkauden muovaamia ja niiden alaosassa virtaa puroja. Koska maa on täällä lähes pelkästään savea, uusia maanvajoamia syntyy vuosittain. Häntälän notkoilla laiduntavat hiehot, jotka pitävät huolta siitä, että kasvusto alueella pysyy monipuolisena. Notkoilla tavataankin harvinaisia kasveja ja myös rauhoitettua pikkuapolloperhosta. Pikkuapollon paras bongaamisaika on kesäkuussa.

Notkojen jälkeen luontopolkua on mahdollista jatkaa vielä Peuranpolulle. Peuranpolku kulkee mäkisessä kangasmetsässä, jossa asustavat myös liito-oravat ja peurat.

Rinteille ei pääse pyörätuolilla, mutta jos pystyy lyhyehkön matkan kävelemään polkua pitkin, saa alueesta jonkinlaisen käsityksen.  Istuin on hyvä varata mukaan.

Häntälän notkojen luontopolut alkavat Häntälän kylätalolta.

Häntäläntie 322 Häntälä