torstai 15. elokuuta 2019

KATAJAKUJAN KASVIT: A-D

MONIVUOTISET KASVIT

Sisällysluettelo:
Rönsyakankaali, rentoakankaali - Ajuga Reptans ’Atropurpurea’
Jaloakileija ’Silver Queen’ - Aquilegia ’Silver Queen’
Japanin akileija - Aquilegia flabellata
Suikeroalpi - Lysimachia hummularia
Tarha-alpi - Lysimachia
Valkoalpi - Lysimachia clethroides
Marja-aronia ’Viking’ - Aronia mitschurinii ’Viking’
7

AKANKAALI – AJUGA REPTANS

Rönsyakankaali, rentoakankaali
Ajuga Reptans ’Atropurpurea’

Ensimmäiset akankaalini ostin 2009 ja sain niitä Marikalta lisää. Vuonna 2012 siirsin niitä Katajakujan puutarhaan.

Pidin akankaalin lehtien punertavasta väristä jo heti ensi kertaa tavatessani niitä puutarhamyymälässä. Sittemmin ihastuin myös kauniin väriseen kukintaan. Tämä on hienostuneen näköinen kasvi hyvässä seurassa.

Akankaalista kirjoittelin otsikolla Akankaali ja ukonkello.

AKILEIJAT – AQUILEGIA

Akileija, rupuliruoho (Tillands 1683)
Aquilegia

Minusta ei ole tullut akileijaihmistä, vaikka sitäkin olen vähän yrittänyt. Ensimmäinen ostamani akileija oli mustanpuhuva lehtoakileija ’Black Barlow’ – ihan kaunis omalla tavallaan, mutta en suin päin innostunut hankkimaan lisää. Oikeastaan pidin enemmän lehdistä kuin kukista. Se saattaa olla minulla edelleen keskellä koivuangervoaitaa, jonne se oli pompannut.

Toinen akileijani oli japaninakileija, jonka ostin tavallaan vahingossa. Kuvittelin ostavani kotkanakileijan. Sekään ei tehnyt minusta akileijojen suurta ystävää. Tuo japanilainen on niin ujo, etten oikein ole päässyt sinuiksi sen kanssa.

Olen päättänyt vielä kokeilla akileijoja, jos vaikka innostuisin. Jos kerran kyseessä on niin vanha puutarhakasvi, että siitä on mainintoja jo 1600-luvulta, niin tottahan minunkin on joku rupuliruoho vielä hankittava. Tillandsin aikoina se tosin oli tarkoitettu lääkinnällisiin tarkoituksiin. Kukapa tietää, vaikka rupuliruoholle vielä olisi tulevaisuudessa käyttöä, kunhan luonnonlääketiede kehittyy.

Vinkki!
Akileija ja särkynyt sydän kukkivat alkukesällä ja erään kirjan mukaan sopivat hyvin yhteen. Koska akileija kuihtuu kukinnan jälkeen, se kannattaa istuttaa vaikkapa leimujen keskelle. Akileijan seuraan kevyeen varjoon sopivat arovuokko ja kotkansiipi.

Jaloakileija ’Silver Queen’
Aquilegia ’Silver Queen’

Ostin kolme tainta Taimimoisiolta heinäkuussa 2016. Olivat ihan ostoslistalla ja valkoisia akileijoja vastaan minulla ei muutenkaan ole mitään. Se oli silloin kun vietin puutarhapäivää Porissa, sillä kertaa ihan yksin. Joukon piti lähteä kanssani, mutta pienimmäinen valvotti häntä yöllä eikä lähtemisestä tullut mitään. Lähdin sitten yksin kun oli luvattu viedä yksi paketti Luvialle. Olihan se vähän niin kuin olisi syönyt täytekakkua ilman koristeluita. 

Kotiin tullessa autossa oli kaksi pihlajaa, marja-aronia, kuutamohortensia, kolme rusovuohenkuusama ’Cool Splashia’, syysvuokkoja, kuunliljoja, näitä akileijoja, kurjenkelloja, valkoinen salvia, sinipallo-ohdake, tuoksumatara ja yllätysostokset pensaspuolukka ja viiniköynnös sekä muutama yksijalkainen tuki gladioluksia varten.

Istutin taimet kotipihlajan katveeseen kuunliljojen väliin. Pidin niiden kukinnasta valtavasti, mutta ne tekivät kuunliljapenkin sekavaksi. Siksi otin isot taimet pois. Nyt penkissä kasvaa ainoastaan siementaimia, jotka aion siirtää omaksi kokonaisuudekseen jonnekin. Joskus.

Japanin akileija
Aquilegia flabellata

Olin innoissani kun löysin Tampereen reissullani 15.8.2013 kaksi harvinaista perennaa: kotkanakileijan ja amerikanvuokon. No jaa, kotona huomasin, että olin intoillut japaninakileijasta ja punainen amerikanvuokkokin osoittautui valkoiseksi amerikankulleroksi! Eipä silti, ainahan näille käyttöä on.

2014: Tämäpä olikin pieni ja ujo. Yksi kukka ilmaantui toukokuun lopulla, mutta se riippui alaspäin. Sitä piti nostaa, jotta näki sen valkoisen sisustan. Lehdistö oli näyttävämpi. Jotenkin minua häiritsee kun kukat katsovat alaspäin.

2016: Akileija ilmaantuu uskollisesti vuosi toisensa jälkeen. Ei kai niin uskollisesta ystävästä voi olla pitämättä.

2019: Istutin akileijat Kesäkeittiön kivikkoon. Ovat kuulemma hyviä reunakasveja. Toivon niin.

ALPIT – LYSIMACHIA

Suikeroalpi
Lysimachia hummularia

Sain tämän Erjan ystävältä syksyllä 2007. Keltaiset kukat eivät oikein koskaan ole saaneet varauksetonta suosiotani. Tämä on kyllä kieltämättä kaunis. Täytyyhän tästä vähän tykätä.

Luin jostain, että joku puutarhuri kutsui suikeroalpia Vikkelä Villeksi. Sitä se tosiaan on: vähän liian tuttavallinen ja vikkelä. Molemmat sinänsä hyviä puolia, mutta vähempikin riittäisi. Joskus suututtaa kun tätä löytyy melkein joka paikasta. Tämä on sellainen sähläri, joka haluaa olla mukana joka paikassa, mutta ei silti halua varsinaisesti ottaa vastuuta mistään. Halusin tämän täyttävän tietyn alueen kokonaan, mutta se suikerteli ties minne ja antoi alueen rikkaruohottua kaikessa rauhassa. Minulla oli täysi työ pitää rikkaruohot edes suurin piirtein poissa.

Tämän kasvin kanssa mitataan suvaitsevaisuutta. Jätänkö puutarhaani kasvin, jossa on kauniit pienet lehdet, mutta kukka on keltainen ja kasvi kaiken lisäksi vastuuton hulttio? Päätän: panen tämän Vikkelän Villen aisoihin ja jos ei pysy, niin saa luvan lähteä – mikäli se minusta riippuu L. Tiedän kyllä, että sen verran hulttio tämä on, että antaa piut paut minun lähtöpasseilleni.

Vinkki!
Suikeroalpi sopii esimerkiksi laattojen väleihin. Pienilehtisenä se ei ole kovin peittävä, joten laajaksi kasvustoksi sitä ei kannata istuttaa. Se ei kykene pitämään puoliaan rikkaruohoja vastaan.

Tarha-alpi
Lysimachia

Sain ensimmäiset tarha-alpini Erjan ystävältä syksyllä 2007. Lisää sain Madrid-arkun ostajalta keväällä 2008. Kuralaan vein alut 2013.

En periaatteessa pidä keltaisista kukista, mutta käytännössä kyllä. En koskaan odota keltaisia kukkia, mutta ihastun niihin heti kun ne alkavat kukkia täydessä loistossaan. Tiedän kuuluvani siihen suureen joukkoon, jotka eivät välitä keltaisista kukista, paitsi syksyllä.

Vinkki!
Tarha-alpi sopii erityisen hyvin valkoisten kukkien seuraan. Koska tarha-alpin alaosa ei ole yhtä täyteläinen kuin keski- ja yläosa, se kannattaa peittää matalammalla kasvilla.

Valkoalpi
Lysimachia clethroides

Olin nähnyt valkoalpin kukkivan sinipallo-ohdakkeen seurassa eräässä Avoimet puutarhat –tapahtuman puutarhassa. Kun sitten näin valkoalpia myytävänä Viherlandiassa toukokuussa 2015, ostin miettimättä sen kummemmin paikkaa sille. 


Artulla oli lakkiaiset ja mekin saimme kutsun. Yhdistimme juhlat, kyläilyn ja päivän Viherlandiassa samalle reissulle. Puutarhoilla kierteleminen on minun heikkouteni. Hauskinta on löytää sellaisia kasveja, joita on etsinyt tai aivan uusia tuttavuuksia. Tällä kertaa löysin molempia, muiden muassa tämän valkoalpin.

Lopulta valkoalpit pääsivät Suihkulähteelle.

Vinkki!
Sopii leikoksi.
ARONIAT – ARONIA

Marja-aronia ’Viking’
Aronia mitschurinii ’Viking’

Katajakujalle ostin yhden taimen Paratiisin puutarhalta heinäkuussa 2016. Kerroin siitä reissusta  ylempänä, sillä ostin tuolloin myös akileijoja. Istutin ainokaisen aroniani eteläreunalle, salaojan viereen. Siinä kahden kiven välissä on kapeahko, mutta syvä kasvualusta.

P.S. Minulla on myös arovuokkoja, angervoja ja muita a-alkuisia kasveja, mutta arovuokot löytyvät vuokoista (Anemone) ja jaloangervot (Astilbe), heisiangervot (Physocarpus), pensasangervot (Spiraea) ja valeangervot (Rodgersia) omilta kohdiltaan suomenkielisen ryhmän nimen mukaan. Olen ryhmitellyt ne latinankielisen päänimen mukaan, mutta aakkosjärjestys on suomenkielisten nimien mukaan. Saattaa kuulostaa sekavalta, mutta on ihan loogista :).

12 kommenttia:

  1. Tervehdys sairasvuoteelta! Pidän tämän päivän vapaata, kun eilen oli kuumetta. Nyt on aikaa postailla ja lukea muiden postauksia. Oletpa tehnyt tarkkaa työtä taas kasviesi kanssa. Monennäköistä säheltäjää:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena!
      No voi :( Onneksi maltat levätä. Pikaista paranemista! Parhain terveisin Puutarhan pääsäheltäjä :)

      Poista
  2. Akileijat ovat kuin murrosikäiset lapset kuohuissaan, kasvavat ja ovat kauniita mutta tahtovat kulkea omia polkujaan. Ja tuo rönsyalpi, täällä sitä oli jo ennen meitä, olen tehnyt sen kanssa jonkinasteisen sovun, se ei leviä kukkapenkkeihin ja missä näin tekee, annan kasvaa rauhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, akileijoja löytyy sieltä täältä – jopa keskeltä angervoaitaa. Joitakin vuosia annoin sen kasvaa ja kiersin sen pensasleikkurilla. Tänä kesänä ajelin sen poikki, mutta kasvaa se tietysti vieläkin siellä ja aidassa on aukko :)

      Jos saisin valita, suikeroalpi lähtisi. Kun en saa, täytyy vain jotenkin yrittää olla sovussa sen kanssa :)

      Poista
  3. Ihana ja mielenkiintoinen tämä kasvio-sarja! Kirjoitat kasveista aina niin hauskasti<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta palautteesta, Anni! ♥ Tällainen palaute ilahduttaa vielä pitkään :)

      Poista
  4. Kiinnostavaa seurata tätä kasviluetteloasi! Akankaalit ovat minusta ihania, täyttävät kauniina laajaakin alueen ja lehdistö pysyy hyvänä koko kasvukauden! Valkoalpi kiinnostaisi saada itsellekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! Minä kun luulin, ettei ketään tällainen luettelo voi kiinnostaa. No, tarkemmin ajatellen… selaisin itsekin kasviluetteloita. Aina voi saada jonkin idean :)

      Valkoalpi on ihan kiva syksyn kukkija. Kilttikin se on.

      Poista
  5. Tällääsistä kasviluetteloosta moni löytää ittellensä uusia kasvia.

    VastaaPoista
  6. hieno alku kasvioosi, kyl näitä on kiva lukea, löytyy varmasti jotain mielenkiintoista myös omalle hankintalistalle. tykkään kovin, kun kerrot myös kasvien alkuperästä. jään innolla odottamaan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ilona! Tosi mukava kuulla! Näitä alkupään kasveja ei ole montaa, mutta myöhemmin päästään vauhtiin :) Toivottavasti ideoita löytyy.

      Poista