maanantai 4. syyskuuta 2017

SATAVIISIKYMMENTÄ LUSIKKAA

Tällä kimpulla mies saa puutarhahöperön vaimon niin onnelliseksi, että vaimo antaa vaikka kuun taivaalta, jos mies hoksaa sitä pyytää.

Minulla on huono muisti. Se tekee ihmisen onnelliseksi. Ei esimerkiksi muista kaikkia talven aikana menehtyneitä kasveja tai edellisen kesän takapakkeja.

Usein silti haaveilen, että muistaisin paremmin. Voi, kunpa muistaisin mitä mummoni puutarhassa kasvoi! Olisi myös kiva muistaa ne lajit ja lajikkeet, joita omassa puutarhassani nyt kasvaa.

Minun on turvauduttava muistiinpanoihin, tiedostoihin ja nimikyltteihin. Tarvitsen nimikylttejä, jotta minun ei tarvitse juosta tietokoneen ääreen tarkistamaan mikä uusista pioneistani on nupuillaan tai missä on se oikean värinen syysleimu keväällä siirrettäväksi. Ja nimethän ovat tärkeitä, totta kai. On hauskaa tietää minkä nimistä porukkaa puutarhassani asuu.

Löysin kirpputorilta sataviisikymmentä lusikkaa. Niillä saan nimettyä jo melkein puolet kasveistani. 


Mieheni lupasi lyödä lusikoiden pesät lecalla litteiksi. Saan kirjoitettua niihin nimet maalitussilla. Sellainen nimikyltti kestää tuulet ja tuiskut.

Lusikat ovat yllättävän tukevia. Ne eivät ihan heppoisesta lyönnistä tule miksikään. Tarvitaan voimaa ja sitkeyttä. En jätä hyödyntämättä tilaisuutta tehdä aviomies onnelliseksi: mies tulee onnelliseksi kun saa tehdä tällaisen palveluksen vaimolleen.

Olen tasa-arvon kannattaja – ihan oikeasti. Minusta tässä tasa-arvo toteutuu juuri ihanteellisella tavalla: molemmat tulevat onnellisiksi. Mies saa näyttää voimaansa ja taitoansa ja minä saan hienot kylttien pohjat valmiina eteen. En pistä pahakseni!

Kirjoitin nimen maalitussilla, jonka kärki on 1.0 mm.

Sinkkuna piikkailin betonilattioita auki, hoidin hevoseni, vuoheni, kissani ja koirani, ripustin seinään tauluni ja niin edelleen. Täytyy tunnustaa, että tunsin itseni jotenkin vaivautuneeksi kun mies suurieleisesti avasi oven minulle. Ajattelin, että osaan avata oven itsekin. 

Nyt nautin kun mies suurieleisesti avaa minulle oven. Miksi en nauttisi kun mies hykertelee onnesta saadessaan tehdä palveluksen Prinsessalleen. 

Olen oppinut pyytämään miehen apua. Ihan sen takia, että se lisää molempien onnellisuutta. Kahdeksantoista avioliittovuoden aikana olen oppinut, että nainen haluaa naulakon seinään siksi, että lasten vaatteet on helppo ripustaa siihen. Mies poraa naulakon seinään siksi, että vaimo tulee siitä onnelliseksi.

Avain avio-onneen on hyvin simppeli: anna miehen tehdä vaimo onnelliseksi.

Olen kuullut aika monta tarinaa siitä, ettei mies osallistu kotitöihin. Mies ei vaan yksinkertaisesti näe, että viimeistä puhdasta lautasta viedään. Niin se vain on. Mies kyllä siivoaa koko tiskipöydän, kunhan vain vaimo hoksaa pyytää. Kun vaimo sitten hymyilee kiitokseksi, halaa tai suikkaa suukon, mies kysyy mitä muuta hän voisi tehdä Prinsessansa hyväksi. Tässä vaiheessa ei kannata lähteä miettimään pitääkö vaimon kiittää siitä, että mies tekee perheen yhteisiä töitä. Totta kai voi kiittää. Se ei mitään maksa ja molemmat tulevat onnellisiksi.

Nimikylttien työohjeen löydät täältä.

Tervetuloa, Maatiaiskanasen elämää, blogini lukijoiden suurenmoiseen joukkoon! Toivottavasti viihdyt.

22 kommenttia:

  1. Teillä on viisas liitto ja työnjako! Noin se meilläkin suurin piirtein menee, tosin meillä Tekninen tuki toivoo enemmän niitä teknisiä asioita ja minä - no, se piikkauskone on oikeastaan minulla edelleen. Kukin intohimojensa mukaan.

    Toivottavasti maalikynä pysyy pitkään noissa lusikoissa!

    Sini K.
    kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä sanotaan, että kell' onni on, se onnen kätkeköön. Minä olen sitä mieltä, että onni vaan lisääntyy kun sitä jakaa. Siksi mielelläni jaan niitä pieniä, simppeleitä ja itse hyviksi koettuja asioita, joilla onni kasvaa.

      Ymmärrän niitä naisia, joilla se piikkauskone pysyy kädessä - tai on siellä varastossa ;) Eikä siinä mitään. Joku mies voi nauttia siitä kun saa leipoa perheelle leipää tai kokata tai vaikka ommella vaatteita. Minusta oleellisinta on, että mies saa tehdä naisensa onnelliseksi tavalla tai toisella ja nainen myös näyttää sen. Hymyllä ja halauksella on ihmeellinen voima!

      Luulen, että maalikynä pysyy hyvin. Olen joskus vaihtanut lusikkaan nimen ja joutunut liottamaan sitä tärpätissä kun jälki ei ole hankaamalla lähtenyt.

      Poista
    2. Ai, se maalikynä on noin tehokas? Mä olen etsinyt maalikynää, joka kestäisi tiskikoneen (pitäisi merkata astioita töissä), ja ehkä uskaltaudun kokeilemaan tämän suosituksen jälkeen toista merkkiä. Kiitos vinkistä!

      Poista
    3. En tiedä onko sitä tarkoitettu posliinille ja kestääkö se tiskikoneen lämpötiloja, mutta hankaamista kestää hyvin. Varsinkin paksuimpia kohtia saa hinkata tärpätillä oikein kunnolla, että irtoaa. Olen käyttänyt merkkiä Pen-touch.

      Poista
  2. Olet selvästi löytänyt asian ytimeen ;) Meillä se toimii vielä paremmin siten, että saan asiani esitettyä ihan niin kuin se olisi isännän oma idea.
    Hienot on kyllä kyltit kasveille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saara!

      Joo, tunnistan tuon tekniikan ;) Meillä tuo tekniikka tepsii huonekaluhankintojen, koneiden ja sen sellaisten kohdalla, mutta olen vähän huono käyttämään sitä pienempien asioiden suhteen. Onneksi hymyllä ja halauksella saa paljon aikaan :)

      Poista
  3. Näppärät nimikyltit, jotka tulevat kestämään pidempään, kuin vain yhden kasvukauden ajan. Nyt tiedän mitä tehdä vanhoille käyttämättömille lusikoille, jos sellaisia satun jostain saamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monenlaista ehdin kokeilemaan ja miettimään ennen kuin kolahti tämä nimikylttiasia kohdalleen. Näiden etuna on vielä halpa hintakin :) Eivät kai nämäkään ikuisia ole. Taloakin joutuu välillä maalaamaan uudelleen. Uskoisin näiden kuitenkin kestävän useita vuosia.

      Poista
  4. Voi, Pauliina, miten osuitkaan onnellisuuden ytimeen! Se menee jopa niin, että minä haaveilen ja höpötän, mies toteuttaa ja olen ihan pakahtua onnesta, ja mieshän siitä vaan innostuu ja hykertelee onnellisena. Eräänlainen onnen ikiliikkuja! Kiva tuo nimikyltti-idea! Persoonallisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan noin, ihan täsmälleen! Mies tosiaan hykertelee onnesta kun vaimo hymyilee ja silmät loistavat. Ihan sama olipa sitten kyseesä tiskipöydän siivous tai uusi köynnöstuki puutarhassa :) Siinä tilanteessa kuulee usein, että mitä muuta voisin tehdä tai että siivoan tuon tiskipöydän huomenaamunakin kun se tekee sinut noin onnelliseksi. Eikä se jää pelkäksi lupaukseksi. Tiivistit osuvasti tuon ilmiön onnen ikiliikkujaksi.

      Kiitos kivasta palautteesta!

      Poista
  5. Mukava kirjotus Pauliina. Hyvä miehet! Mitä tehtäskään iliman heitä. Ompas hyvä vinkki lusikoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulla! Totta puhuit. Minulla olisi moni asia jäänyt tekemättä ilman miesvoimaa. Ja sekin on totta, että jonkun miehen vahvuus on jollakin ihan toisella alueella. Jokaisella on ihan varmasti joku juttu, jolla voi tehdä toisen onnelliseksi.

      Poista
  6. Hyvä Positiivinen Pauliina! Hauskasti kuvaat perheesi ja myös parisuhteesi päälinjoja ja sisältö on ihan täyttä asiaa. Jokaiselle ihmiselle, niin miehelle kin naiselle, täytyy löytyä alue, jolla voi ilahduttaa toisia. Josakin perheessä tämä lusikkajuttu voi toimia toisin päin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirkko! Niin, eivät kaikki miehet ole voimakkaita tai kiinnostuneita samoista asioista. Lusikkajuttu voi mennä ihan miten päin vaan ;) Väittäisin kuitenkin, että kaikilla miehillä on sisäänrakennettu halu tehdä nainen onnelliseksi. Tavalla tai toisella. Minä olen oppinut tuon vasta aikuisena, mutta aion kyllä opettaa sen jutun tyttärilleni. Nainen saa olla fiksu, voimakas, taitava ja mitä vaan, mutta viisaasti tekee kun antaaa miehen tehdä asioita naisen hyväksi ja tehdä naisen onnelliseksi. Minusta tuntui nuorena kauhealta ja itsekkäältä, että mies passaisi minua. Onneksi vanhempana opin miehistä enemmän :)

      Poista
  7. Oivallinen vinkki, kiitos. Nyt vain kirpparille lusikkajahtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Vielä vinkiksi, että helpoiten ja halvimmalla löydät lusikat SPR:ltä tai muusta vastaavasta paikasta, jossa tavarat lajitellaan. Yksityisten pöydissä lusikat ovat aika kalliita ja yleensä niistä löytyy vain muutama. Onnea etsintään :)

      Poista
  8. Hei, kaunis tuo sinun herukka-aidanne! Millaiset taimivälit herukoilla on? Ja entämä kuinka etäälle aidasta on istutettu? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiitos!

      Anteeksi, kun vastaan näin myöhään.

      Istutin herukat suositusten mukaisesti, olikohan se metrin välein. (En ole kyllä ihan varma, sillä suosituksissa oli vähän vaihtelua.) Myöhemmin huomasin, että ne olivat liian tiheässä.

      Köysien väli on reilu metri. Se on aika hyvä. Sen sijaan vieressä oleva polku on aivan liian kapea. Nykyisin herukan versot kurkottelevat koko polun yli. Polku siis saisi olla ainakin puoli metriä nykyistä kauempana herukkarivistä.

      Poista