perjantai 10. marraskuuta 2017

PUUTARHURI JA KOLME PIENTÄ PAHISTA

Tämä on tarina puutarhurista ja kolmesta pienestä pahiksesta.

Sain pikkuisen verson kaupantekijäisiksi eräältä ystävälliseltä naiselta siihen aikaan kun en tiennyt puutarhaelämästä yhtään mitään. Se oli kaunis, mutta katala elämänlanka. Se tunnetaan myös nimellä valkokarhunköynnös tai isokierto.


Nainen kyllä varoitti elämänlangan voimasta ja kehotti rajaamaan sen, ettei siitä tulisi vaivaa puutarhaan. Minä olin tietämätön ja istutin sen hetkeksi maahan. Ajattelin, että rajaisin sen sitten kun olen keksinyt sille paikan. Mikä virhe!

Jonkin aikaa myöhemmin kuuliaisesti istutin sen rajattuun paikkaan, mutta virhe oli jo tapahtunut ja elämänlanka lähtenyt luikertelemaan maan alla.

Nyt tiedän, etten ymmärtänyt tuon naisen puhetta. En voinut käsittää miten todella kauniista kasvista voisi tulla vaiva. Minullahan oli täysin autio puutarha. Pelkkää multaa ja muutama kivi. Jopa rikkakasvien vihreys tuntui tuolloin ihanalta. En osannut varoa.


Niin sitten kävi, että vähän myöhemmin elämänlanka otti petolliseen syleilyynsä niin tarha-alpin kuin jasmikepensaan ja ties mitä kaikkea. Siinä vaiheessa vasta tajusin. Minun ei tarvinnut käskeä itseäni kirjoittamaan kahtakymmentä kertaa: "En enää ikinä istuta puutarhaani elämänlankaa, en ainakaan rajaamaatta." Opin sen muutenkin.

En sitten istuttanut elämänlankaa uuteen puutarhaan. Se tuli ihan istuttamatta – siirrettyjen kasvien mukana. Nyt toki osasin olla valppaana ja ryhdyin tositoimiin heti ensimmäisen verson nähdessäni.

Otin pipettipullon. Sellainen minulla on aina varalla hätätapauksia varten, vaikka suosin myrkytöntä puutarhanhoitoa. Pullossani on raakaa glyfosaattia. Tipautin tipan tai kaksi ja vältyin katastrofilta. Pari muutakin versoa sittemmin näin ja tein saman jutun. Nyt en enää ole tuota petollista kasvia meillä nähnyt, mutta olen varma siitä, että se lymyää jossakin hyökätäkseen heti kun käännän selkäni.

Toinen pahis on tuomatta tullut, mistä lie. Jos olen määritellyt lajin oikein, se on savijäkkärä. Luontoportin sivuilla sanottiin, että sen lapa on kapeansuikea – suikean vastapuikea. Joo, se sen täytyy olla.

No, totta puhuen tukeuduin tunnistamisessa enemmän harmahtavanvihreään lehtien väriin sekä ylenpalttiseen siementuotantoon. Sitä se toden totta on. En osaa kuvailla kuinka mahdottomasti se siementää. Niiden kitkemiseen menee ikä ja terveys. Onneksi taimet lähtevät helposti nyppäisemällä.


Kolmas pahis, se pahnanpohjimmainen, on siankärsämö. Sen toinen nimi on peltovaivain. Vaivain tosiaan, sillä  se on aika ikävä kitkettävä perennojen seasta. Muiden kitkeminen sujuu sen enempiä miettimättä, mutta tämän vaivaimen kohdalla tulee aina vaivautunut olo. Pitää astua ihan lähelle, kerätä koko lehtinippu kerralla käteen ja yritettävä vaivalla saada juuret irtoamaan.

Onhan niitä puutarhurin vaivoina muitakin pikku pahiksia: valloitushaluinen valvatti, hulluna leviävä vuohenkello, Kiinaan asti juurensa kasvattava korte, pieni salamatkustaja keuhkosammal, kaikkialle soluttautuva apila, pahamaineinen jättipalsami sekä kaunis, mutta vaikeasti kitkettävä hiirenvirna.

Urhealla puutarhurilla pitää aina olla taistelutahtoa ja sinkkiämpäri valmiina. Voikukkarauta ja kaviokoukku ovat hyvät aseet.

Kysymyksen inhokkikasveista lähetti minulle Ulla Rannanpihassa-blogista. Kiitos, Ulla! Tähän kysymykseen oli hauska vastata.

Kysy mitä vaan -sarja jatkuu. Uusiakin kysymyksiä olisi tosi kiva saada. Sunnuntaina onnitellaan isiä ja 14.11. onnitellaan Iiristä. Sen jälkeen vastaan 11-vuotiaan Avillan kysymykseen: "Ootko saanu puutarhaan kaiken mitä oot halunnu?"

14 kommenttia:

  1. Ai että - minusta tuosta listasta puuttuu vielä paljon. Joko olet onnekas niiden puutteessa, tai sitten huono muistinen :) Eikö teidän tarjonnassa ole sitkeitä nokkosen juurakoita, juolavehnän ja vuohenputken valkoisia ja pitkiä juuria tai rönsyleinikin niin sitkeää otantaa maaperässä?

    Puutarhurin elämä kiteytyy pitkälti kitkemiseen. Jos mitään muuta ei opita, niin kitkemään kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huono muisti toki on onnekasta sekin, mutta tällä kertaa kyse ei ole siitä :) Meillä ei nokkosta kasva edes keittotarpeiksi, pari kolme versoa vain. Tämä on metsän pohjaa, niin ei ole niitä isoja juurakoita.

      Kauempana naapurissa on vuohenputkea, mutta onneksi lähin naapuri on osannut sitä varoa, niin ei ole levinnyt meille asti.

      Juolavehnää meillä kyllä on, mutta sen kitkeminen on aika kivaa ;) Kun yhdestä kohdasta vetää, niin nousee monta versoa kerralla. Nuorena inhosin sen kitkemistä, mutta ehkä katteiden käyttö on pehmentänyt maata sen veran, että se on nyt aika helppoa.

      Rönsyleinikkiäkin meillä on, mutta eikös se ole se, joka lähtee kivasti kaviokoukulla?Sitäkin on kiva kitkeä, näkee nopeasti työnsä jäljen :)

      Olet aivan oikeassa, että kitkettävää puutarhurin elämässä riittää. En suoranaisesti inhoa kitkemistä, vaikka ei se lempipuuhaanikaan ole. Edellisessä puutarhassani se oli aika toivotonta hommaa, mutta nyt tilanne on jokseenkin hallinnassa. Aika usein heitän sanomalehtikatteet päälle, jos jossain meinaa rikat kovasti villiintyä. Kitkeminen muuttui paljon kivemmaksi sen jälkeen kun opettelin niiden nimet. :)

      Poista
  2. Minun inhokki tuon kierron lisäksi on keltano. Leviää holtittomasti.

    VastaaPoista
  3. Elämänlanka on paha riesa. Minulle sitä leviää naapurin puolelta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on sitten vielä pahempaa! Sille elämänlangalle ei taida loppua olla näkyvissä :(

      Poista
  4. Joo, kyllä noita riesoja tulee. Mä just tällä viikolla postasin haittakasvikirja-esittelyn. Siellä mainittiin monta kertaa tuo elämänlanka eli karhunköynnös. Jättipalsami taitaa kuitenkin olla kaikken riehuvin riesa yleisesti. Onneksi sitä ei vielä meidän puutarhassa ole, mutta valppaana täytyy olla. Lähistöllä se riehuu jo valtoimenaan. Mulla kaikkien pahisten pahis on noi lehtokotilot. Niitä vastaan tappelen koko ajan.
    Tsemppiä näiden pahisten kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, luinkin blogistasi sen esittelyn. Hyvä niistä on aina välillä muistuttaa. Jättipalsami ei minulla ole varsinainen riesa - ainakaan vielä. Inhoan sitä kovasti, koska se väijyy naapurissa levitäkseen minä kesänä hyvänsä myös meille. Kukkii naapurin mailla punaisenaan. Torjua pitäisi, mutta minkäs teet kun naapurin tontille ei voi mennä palsameita kiskomaan :(

      Lehtokotiloiden tuloa pelkään. Ovat kyllä ihan mahdoton riesa siellä mihin ovat levinneet :(

      Kiitos samoin, tsemppiä tarvitaan!

      Poista
  5. Inhokkikasveilla on kuitenkin omanlaista kauneutta ja sen turvin ne pääsevät alkuun. Aluksi sitä katsastelee, että pysyisikö tuo hallinnassa ja kukkisi vain pikkuisen. Sitten se onkin jo valloittanut lisää tilaa ja totuus valkenee! Kivasti sait tarinat näihin tuttuihin pihakasveihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirkko! Siinähän se juuri onkin kun ne ovat aluksi niin kauniita! En alussa voinut käsittää, että kauniita kukkia voisi olla liikaa :-o. Hämäävää on myös se, että toisilla ne kasvavat hillitymmin kuin toisilla eikä aina voi tietää mikä ryöstäytyy.

      Poista
  6. Minulle kävi vuohenkellon kanssa samoin kuin sinulle elämänlangan kanssa; ihailin kaunista kellokukkaa naapurin penkissä ja tokihan sain juurakon, kun pyysin, vaikka täti varoitteli... Ja nythän sitä löytyy vähän joka paikasta, enkä saa sitä kokonaan pois, pulassa ollaan! Toinen riemun (lue:raivon)aihe on peltokorte!
    Mukavaa isänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun vuohenkelloni ovat taiteilija Emil Wikströmin peruja. Sain Visavuoren puutarhasta muutamia jakopaloja ja salamatkustajana tuon vuohenkellon. Kun kitken niitä, muistelen niillä olevan ainakin arvokas tausta. Vähän helpottaa ;)

      Peltokortetta täälläkin riittää. Ikävin on sellainen lamoava malli, josta ei saa edes otetta.

      Kiitos samoin teille, oikein hyvää isänpäivää!

      Poista
  7. Meillä tuata elämänlankaa kans piisaa. Naapurin pualelta vyäryy hyäkyaallon lailla. On sitä ollu ihan omaski pihas. Puarin erestä oon saanu sen kokonansa pois, toisestaki jo luulin, mutta ny kesällä nousi uurestansa. Muitaki ongelmakäyttäytyjiä toki löytyy, kattava kokoelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Omien rikkojen kanssa vielä pärjäisikin, mutta naapurin rikat ovatkin sitten jo toinen juttu. Meillä muurin yli vyöryy naapurista villivadelmaa ja ohdaketta :(

      Poista