torstai 10. elokuuta 2017

RAKAS PÄIVÄKIRJANI,

Torstaina, elokuun 3. päivänä 2017

Miten liikuttavaa kun Niila sanoi lähtevänsä kaverinsa kanssa kalaan ja ottavansa Noelin mukaan! Että viisitoistavuotias osaakin olla niin ihana, että ottaa pikkuveljen mukaan kalaan! Siitä huolimatta, että 8-vuotias ajaa pyörällä paljon hitaammin ja virvelin siimat on koko ajan sotkussa.

Kesken puutarhapuuhieni pojat soitti, voitaisko hakea heidät autolla kun pienin ei varmaan jaksa polkea takasin ja iso haukikin on aika vaikea kuljettaa kotiin. Ei se mitään, olikin jo aika oikaista vähän selkää.

Sain ajo-ohjeet ja lähdin matkaan. Soratie jatkui ja jatkui. Ihan loputtomiin. Jyrkkiä ylämäkiä ja alamäkiä. Meinasi usko loppua. Pari kertaa piti soittaa lisäohjeita. Vihdoin ja viimein levikkeellä seisoi poikaporukka, Niilalla valtava hauki kepin nokassa. Painoa oli lähemmäs seitsemän kiloa. Olin ällistynyt. En tajunnut edes kuvaa napata kännykällä. Kotona vasta valokuvasin. On meillä ihanat lapset! Oon niin kiitollinen Taivaan Isälle heistä kaikista.


Illalla ilahduin kun Pirkko, se Vaarintorpan puutarha -blogin kiva puutarhaihminen, muisti mua. Oli heittänyt mulle tällaisen päiväkirjahaasteen. Olis kai tarkoitus kirjoittaa puutarhasta. Mun on kyllä pakko kirjoittaa perheestäkin, sillä ilman miestä ja lapsia puutarhani olis autio.


Perjantaina, elokuun 4. päivänä 2017

 Äiti, mä aion opettaa Roselle sen noutojutun. Mä veistin sille kepin. Se on puhdas. Mä voin näyttää mallia, Asla tuli kertomaan puhdistaessani puutarhatyökaluja. Keskeytin puuhani ja menin katsomaan. Rose ei oikein tajunnut homman ideaa, vaan tökkäsi keppiä kuonollaan. Asla päätti tutkia asiaa netistä.


 Äiti, mä olin ihan asian ytimessä. Alussa riittää kun koira kiinnostuu kepistä, Asla kertoi innoissaan. Jatkoin puutarhapuuhiani hymy huulillani. Voi, noita ihania lapsia!


Lauantaina, elokuun 5. päivänä 2017

Oi että, miten ihana oli herätä ja ajatella mitä kaikkea kivaa voinkaan tehdä tänään puutarhassa! Oon tosi onnellinen kun mulla on niin paljon energiaa. Siis kun sain sen kilpirauhasen vajaatoiminnan  paranemaan. Eihän siitä muille viitsi sanoa, eivät usko kuitenkaan. Oli kiva nähä ne labra-arvot. Oon vieläkin niin kiitollinen siitä. Eihän puutarhahommista tulis yhtään mitään, jos olisin sellaisessa kunnossa kuin sillon neljä ja puol vuotta sitten Thyroxinin aikaan ennen Regulaattia ja näitä homeopaattisia.

Tänään sainkin paljon aikaan. Istutin ne kaks 'Lac Majeau' -ruusua, 30 mansikan tainta ja maksaruohoa uusien pallotuijien juurelle. Oli tosi kesäinen sadepäivä ja mä juoksin sateen mukaan minne milloinkin: sadekuuron aikaan varastoa järjestelemään ja kuuron mentyä puutarhaan. Aurinko porotti kuumasti ja kuivatti kastuneen hellemekon hetkessä. Kuvasin. Kitkin. Herkuttelin musta- ja viherherukoilla. Laitoin mustia muoveja. Siivoskelin.

Tänään näin tän 'Schneewittchen' -ruusun ensi kertaa kukkivan. Ajatella, että istutin sen keväällä ja nyt se on jo noin komea. Kukka on kertakaikkiaan kaunis!

Mietin pitkin päivää, että onnellisuus ja kiitollisuus kulkee käsi kädessä.


Sunnuntaina, elokuun 6. päivänä 2017

Ihanaa kun on sunnuntai! Tulee yhtenä päivänä oikein kunnolla levättyä. Ehtii valokuvata, kirjoittaa, lueskella, suunnitella, haaveilla ja tavata ystäviä.

Oli mahtavaa kun Tarja tuli meille. Tehtiin yhdessä rikkakasviota ja meillä oli tosi hauskaa. Oli kyllä vähän noloa katsoa kaikki puutarhan rikkakasvit, mutta ei se mitään. Jouko vähän naureskeli meille kun oltiin niin innoissaan rikoista. Nyt mulla on 30 kasvia koossa. Siitä saisin kasi plussan.


On ihan huippua kun on tuollainen ystävä! Tarja lupasi antaa mulle Tornionjokilaakson ruusun. Hienoa!


Maanantaina, elokuun 7. päivänä 2017

Mahtavaa! Nyt mulla on 46 rikkaa kasviossa. Se tekee siis kymppi plus!!!  Vielä hienompaa on, että kitkin ne kaikki lajit puutarhasta, ainakin noin suurin piirtein. Aamulla vaan rupes kitkettämään. Hyvä, että kitketti, sillä rikkoja tosiaan oli. Sinne menivät kierumatarat, peltohatikat, savijäkkärät ja lutukat. Ja kyllä on niin kuin kivi olis pudonnut sydämeltä. Puutarha on taas siedettävässä kunnossa - ihanaa!



Tiistaina, elokuun 8. päivänä 2017

On aina yhtä ihanaa kun Noeli tuo mulle mansikan omalta maaltaan, millon vähän raa'an ja millon multasen, mutta aina suurella rakkaudella poimitun. Hän on aivan käsittämättömän suloinen ja ihana! Ja se ensimmäinen mansikka, joka saatiin jakaa Joukon kanssa puoliks, se sisälsi välittämistä ja rakkautta enemmän ku mitään vitamiineja!



Keskiviikkona, elokuun 9. päivänä 2017

Hienoa, että puutarha alkaa vihdoinkin näyttää puutarhalta eikä pelkästään työmaalta. Kuunliljat on uhkeita ku mitkä. Tädykkeet on aivan huippuhienoja. Ne kukkii ensimmäistä kertaa niin runsaina. Välitilahan lainehtii sinisenä - ainakin melkein - ja uusien jaloritarinkannusten 'Summer Skies' väri on aivan huikea! En voinut etukäteen uskoa sen olevan niin puhtaan sininen.

Jaloritarinkannus 'Summer Skies'

Huomenna alkaa syksy. Lapset lähtee kouluun. Päiviin tulee rytmi. Marjat kypsyy. Kohta kuuluu kurkien huuto. Tuntuu haikealta ja hyvältä yhtä aikaa.



Hyvät blogini lukijat!

Tämän haasteen ideanikkarina on ollut Viherrilli, joka kirjoitti blogissaan: "Halusin muistuttaa omalla päiväkirjan pidollani itseäni olemaan kiitollinen, hengittämään edes kerran päivässä syvään ja katsomaan ympärilleni sydänlasien läpi oman puuhamaani epätäydellisyyden unohtaen, positiivisiin, hyviin ja kauniisiin asioihin keskittyen. "
Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirjahaasteen säännöt:
Pidä puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tee siitä postaus. Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.

Minulla on ilo ojentaa tämä mukava haaste seuraaville:

Olkaa hyvät! Ottakaa tai jättäkää, mutta suosittelen. Haasteeseen osallistuminen lisää onnellisuutta ;)

14 kommenttia:

  1. Olipas pojilla melkoinen vonkale saaliina! 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! On siinä ollut nostamista. Minulta ei olisi onnistunut. Olisi varmaan karannut virveleineen päivineen :D

      Poista
  2. Kiitos Pauliina, että tartuit tähän haasteeseen. Olipa ihanaa lukea päiväkirjaa värikkäästä ja lämpimästä perhe-elämästä - toki se liittyy puutarhaan, sillä siellähän se perhe elää ja on. Perhe, ystävät ja terveys - siinähän ovat ne elämän tärkeät kiitollisuuden aiheet. Antoisaa jatkoa teille kaikille ja myös puutarhalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Pirkko, tästä ihanasta haasteesta! Tätä oli niin kiva tehdä. Kirjoitan puutarhapäiväkirjaa muutenkin joka päivä, joten haaste sopi mukavasti minulle. Oikeastaan päiväkirjan kirjoittaminen onkin yksi päivän parhaista hetkistä.

      Kiitos samoin sinulle oikein hyvää syksyä!

      Poista
  3. Pojilla on ihan kunnon kala! On varmaan ollu hyvä miel ja jännät hetket. Tulloo mieleen omat pojat kalareissuineen. On siulla hyvä rikkaruohokasvio jo tekkeillä, lissee vielä varmasti löytyy! Miekin oon suanu haasteen ja lähipäivinä sen kirjotan! Hyvvee viikonloppuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Hymy oli pojilla herkässä ja itse nautin vähintään yhtä paljon heidän puolestaan. On tosi kiva kun pojilla on tuollainen terveellinen harrastus. Siinä saa liikuntaa, raitista ilmaa ja monia hyviä taitoja.

      Joo, rikkakasvio valitettavasti kasvaa aina vaan, sillä uusia lajeja tupsahtelee. Onneksi niitä uusia lajeja löytyy enää harvakseltaan. Nyt on kivempi kitkeä kun tietää mitä kaikkea kitkee :)

      Kiva kun olet saanut tuon haasteen. Se lisää oikeasti onnellisuutta kun näkee kaikkialla kiitollisuuden aiheita.

      Kiitos samoin sinulle mukavaa viikonloppua!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Eikös vain ;) Olin lentää selälleni kun näin tuon hauen.

      Mukavaa syksyä, Sussi!

      Poista
  5. Kiitos taas lukuelämyksestä tai paremminkin elämyksistä! Luen aikaansaannoksiasi aina useamman peräkanaa. On kiva nädä, mitä olet touhuillut ja mitä perheesi puuhailee. Kalassa on käyty, Rosea koulutettu, valokuvattu ahkerasti ja puutarhassa tietty möyritty. Olette te reipasta sakkia! Ihana kuva muuten se suomi aiheinen kukkakuva. Se jäi erityisesti mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi mukavasta palautteesta, Leena! Viikon aikana ehtii tämänkokoisessa perheessä tapahtua aika paljon. Lapset ovat käyneet oma-aloitteisesti hillassa ja mustikassakin, mutta minä en sattuneesta syystä ole metsään ehtinyt :)

      Satoisia marjareissuja sinulle! Olen seurannut Instaa :)

      Poista
  6. Minullakin on tuo haaste vielä vastaamatta, mutta ihania asioita sen kautta tuleekin mieleen. Monia pitää itsestään selvyytenä, kunnes vähän miettii... Mahtava hauki!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta. Vaikeinta tuossa haasteessa onkin se kun paljon kiitollisuuden aiheita pitää jättää pois. Onneksi niistä saa silti itse hyvän mielen :) Niin, tällaiset haasteet ovat onnen omiaan muistuttamaan itse kutakin siitä mitä kaikkea hyvää omassa elämässä on :)

      Pojat laittoivat hauen vielä oma-aloitteisesti ruuaksi. Kiitollisuuden aihe sekin :)

      Poista
  7. En tainnutkaan vielä käydä kommentoimassa tähän. Kiitos kivasta haasteesta! Pari päivää olen raapustellut kiitoksen aiheita muistiin. Sitä on ihan toisella mielellä, kun katsoo omaa pihaansa tarkoituksella positiiviselta kantilta. Väkisinkin pistää hymyilemään. :) Ihania ilon aiheita sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kun otit haasteen vastaan! Onnea ei koskaan ole maailmassa liikaa ja kiitollisuus ihan tutkitustikin lisää onnellisuutta. Mikä kumma siinä onkaan, että joskus ne lasit ovat ihan väärin päin päässä ja oma puutarha näyttää olevan vain valikoima rikkaruohoja ja tekemättömiä töitä.

      Iloista viikkoa sinulle! :)

      Poista